SePe  2005        KIPPARIN LYHYT OPPIMÄÄRÄ

III    SUUNTAAN TAI TOISEEN

Mennään sinne mihin nenä näyttää, lienee yleisin tapa suunnistaa kuivalla maalla. Tällä hetkellä minun haisteluelimeni kyllä tahtoo vaan sitkeästi pyrkiä osoittelemaan kesää kohti. Saas nähdä sitten milloin ja minkälaiseen määränpäähän tänä vuonna saavutaan, siis kesällä. Oululainen, minuakin vanhempi veneilykaverini Antti soitti aikanaan ja pyysi minua kipparoimaan hänet paatteineen Oulun Toppilansalmesta rannikkoreittiä Raaheen. Tulin luvanneeksi ja nakattiin köydet irti illalla joskus klo 21.00 jälkeen. Vasta syyskesän illan alkaessa hämärtyä, jossain Hailuodon lounaispuolella, huomasin kysyä että missä pirussa se paatin kompassi piilottelee. Kohta olisi pimeää ja väylä kapea ja matala. Antti oli painunut jo keulakannen alle vanhalle hetekalle ja huikkasi sieltä: ” Kato keulaa, niin näet minne mennään ja vanavedestä näet mistä tullaan. Jätä kuule saaret ja karikot jommallekummalle sivulle, jos et pahki halua ajaa”. Siinäpä se viisaus, tutuille vesille.

Harvoin olen itsekään näillä lähivesillä kompassiin joutunut turvautumaan. Tahtovat olla nämä maisemat jo sen verran tuttuja. Muutaman kerran pimeässä, sumussa, tai ihan vaan harrastuksen vuoksi on tullut ajeltua pelkällä kompassi ja kellotuntumalla. Hyvää harjoitustahan se on tositilanteen varalle. Ainahan sitä haaveilee näiden ristiretkireviiriensä laajentamista uusille, tuntemattomillekin vesille.

Siis se kompassi. Pitäydytään tässä vaiheessa nyt vaan siinä perinteisessä magneettikompassissa. Onhan se varmempi suunnannäyttäjä kuin tuuliviiri, muttei sekään erehtymätön. Ei puhettakaan että voisi sanoa korttiporukan tavoin että ” yksi puhe niin kuin sökössä”. Eihän se edes näytä pohjoisnavan suuntaan, vaikka niin yleisesti sanotaan. Magneettinen laite kun on, niin neula sojotteleekin kohti magneettista pohjoisnapaa. Onneksi viisaat kartoittajat ovat laskeskelleet tätä poikkeamaa eri puolilla vesialueita ja merkanneet lähiarvot merikortteihin. Tämä erannoksi nimetty virhe on näillä vesillä n. + 4º . Oli ainakin muutama vuosi sitten. Sillä kun on taipumus ajan kanssa pikkaisen vaihdella. Tuo + merkki tarkoittaa siis poikkeamaa myötäpäivään eli idän puolelle. Tämäkin tieto löytyy kyllä merikartan erantoruususta, mutta tämä on jo pilkun viilaamista.

Toinen kiusa kompassihommissa on kompassin oma virhe, eksymäksi ristitty. Syitä on sysissä jos sepissäkin. Ei ole olemassa kahta yhtä tarkkaa kompassia eikä kahta samanlaista sijoitusympäristöä sille. Laitekohtaisia virheitä voi eliminoida rahalla, hankkimalla laatua. Aluksen sähkölaitteiden ja rautaosien kiusaa voi hieman vähentää kompassin sijoittelulla. Kalibrointimahdollisuus kompassissa helpottaa saamaan edes jonkun suunnan näyttämään oikein.
Jos lasketaan yhteen se erantopoikkeama ja eksymä, niin summa summarum, voidaan saada liki 10º heittojakin. Se onkin jo paljon vähänkin pitemmällä matkalla. Aputyökaluksi tässä vaiheessa tuleekin ns. Eksymätaulukko /eksymäkäyrä. Mutta sitäpä ei saakaan edes hyvin varustetuista alan liikkeistä, vaan se on laadittava ihan itse. Omalle veneelle ja kompassille yksilöllisesti. Ei auta lainata naapurilta.

Osaisinkohan homman yksinkertaisesti selittää. Tarkoitus on siis löytää kompassin virhenäyttämä eri ilmansuunnille. Johonkin suuntaan se voi olla + merkkinen, toiseen taas  – merkkinen tai + - 0. Tässä täytyy nyt käyttää lyhenteitä: TS / tosisuunta = kartalta mitattu linja mihin ollaan menossa, MS/ magneettisuunta joka sisältää erannon= er. KS/ kompassisuunta sisältää erannon ja eksymän. Eli jos halutaan mennä just sinne minne halutaan niin ajetaan kompassisuuntaa, kunhan se on ensin laskettu ja selvitetty.

Eksymätaulukon tai eksymäkäyrän voi selvittää monella tavalla. Helpoin tapa lienee niin sanotusti ajaa linjaa. Merikartalta on mitattu meridiaanien mukainen ajosuunta ( TS) ja linjaa ajettaessa luetaan kompassin näyttämä ja merkitään taulukkoon näiden ero ja otetaan mukaan vielä se eranto. Näin toistetaan mahdollisimman moneen suuntaan ajaen ja saadaan vähitellen 360º kattava taulukko tai käyrä. Käyrä on näistä tarkempi. Nyt vaan Ojalan laskuoppi käyttöön. Otetaan esimerkki: Kartasta on mitattu ajolinja 135º,  eranto on +4º , eksymä on taulukossa +3º. Ynnätään 135 - 4 - 3= 128º. Näin siis kompassisuuntaa laskiessa. Eli otetaan eranto ja eksymä huomioon vastakkaismerkkisinä. Kompassisuunnasta tosisuuntaan päin laskettaessa käytetään oikeita etumerkkejä. Huh huh, tulikohan tästä mitään valmista. Joskus tuntuu ettei näissä navigointihommissakaan oikein mikään ole justiinsa niin kuin luulisi. Tai kohta ne on taas päinvastoin. Eli edellisen esimerkin mukaan ajamalla oman kompassin mukaan neulan osoittaessa lukemaa 128º , mennäänkin kartalla suuntaan 135º. Pitäisi päästä määränpäähän. Pitäisi, jos on muistanut ottaa vielä huomioon tuulen, virran tai aluksen itsensä aiheuttaman sorron, ähäkutti.

Viisaat insinöörit (?) ja kolmiloikkaa etenevä tekninen kehitys ovat tuoneet toki helpotusta tähän ikiaikaiseen kompassitouhuun. On digitaalikompasseja, sähkökompasseja, sateliittinavigaattoreita, tietokoneita, karttaplottereita ja ties mitä. Käteviä laitteitahan ne ovat, ja eivät enää niin mahdottoman kalliitakaan. Tämä taitaa kyllä olla suhteessa aluksen hintatasoon. Sateliittinavigaattori esimerkiksi on oiva välinen paikanmäärityksessä ja näyttäähän se suunnat sekä nopeudetkin. Suuntalukema tosin tulee vasta sitten kun ollaan jo liikkeellä. Plotteri kaikkine hienouksineen näyttää aluksen sijainninkin kartalla. Palataan näihin siinä vaiheessa kun päästään oikein navigoimaan.

Tuolla alussa mainitulla Antti ystävälläni oli muitakin vanhan merikarhun viisauksia minulle opetettavana. En malta olla kertomasta Antin ” hengissäpysymis reseptiä”  Otetaan pata tai kattila, !/4 pakettia voita, riittävästi lihaisaa sian kylkirimpsua, pari sipulia, tölkki oikeaa kermaa, maustepippuria ja suolaa. Niin ja kuorittuja perunoita tietenkin. Voiklöntti astiaan ja paloiteltu kylki sinne kärisemään. Kohta lisätään sipulit paloiteltuina, suola ja pippurit. Annetaan kypsyä kannen alla varoen polttamasta sipuleita. Noin _ tunnin päästä kipataan sekaan kermaa niin että lihat luineen peittyy. Kansi päälle ja lämpöä vähän pois. Tällä välin perunat on keitetty toisessa kattilassa. Taas noin _ tunnin päästä tarkistetaan että kerma on kiehunut vähän kasaan. Lisätään mukaan kokonaiset keitetyt perunat. Vartti vielä hauduttamista ja ei kun syömään. Ruisleipä voilla ja piimä palanpainikkeeksi. Kyllä pitäisi jaksaa. Minun ulkomuodostanikin voi todeta että ravitsevaa on.