Seppo Peltola 2005

KIPPARIN LYHYT OPPIMÄÄRÄ

II    VARUSTEISSA VARA PAREMPI


Kyllä vaan kummasti hyppysissä kutisee ja kouria kipristelee ”alustelukauden” alkua odotellessa. Päivä pitenee jo oikein kunnon loikilla. Aivokapasiteetti tahtoo hurahtaa sopimattominakin hetkinä pyörittelemään kevään telakkahommia. Mitä päätöksiä syksyllä tulikaan tehtyä paatin kevätkunnostuksesta ? Pitikö jotain uusia, korjata, lisätä tai muuten vaan tarkastaa ? Venemessutkin olivat ja menivät, onneksi menivät. Siinä on nimittäin sellainen paikka, että köyhä ei sieltä saa kuin pahan mielen. Paitsi tietysti ideoita, oppia, tuttavuuksia, silmänruokaa, haaveita eli unelmia ja uskoa että meri se on sentään ihmisen peruselementti. Että pitikin ammoisina aikoina ryömiä sieltä tänne kuivalle maalle tepastelemaan.

Asiasta kolmanteen, eli palataan takaisin arkielämään ja unohdetaan utopistiset haaveet loistojahdista jossain Karibialla. Suomi on kaiken kattavien rekistereiden luvattu maa. Merenkulkuakin valvotaan ties kuinka monella erilaisella rekisterillä. Kauppamerenkululla on ihan omat rekisterisysteeminsä ja niihin ei kyllä nyt puututa. Huviveneilyä, anteeksi, huvialustelua valvotaan venerekisterillä. Todetaan tässä vaan ikään kuin ohimennen ne kaikkien tuntemat tosiasiat. Veneliikenneasetus velvoittaa siis rekisteröimään yli 20 hv perämoottorilla tai yli 50 hv sisämoottorilla tai sisäperämoottorilla varustetun moottorialuksen. Kun oikein funtsasin, niin mieleeni tuli purjeveneet joissa on edellä mainitun kokoisia apumoottoreita. Ei se laki estä omistajan pyynnöstä pienempitehoisenkin veneen, ja siis moottoripurren tai apumoottorisen purjeveneen rekisteröintiä. Purjeveneillä taitaa olla kyllä jokin oma purjerekisteri systeeminsäkin.

Rekisteriherra taitaa vaatia peräti liki kymmenen pakollista tietoa veneestä ja omistajasta. Venetyypistä mittojen, iän, materiaalin, moottoritietojen, nopeuden kautta omistajaan ja kotikuntaan. Siis kuntaan jonka alueella venettä pääasiassa käytetään. Eli tässäpä ei omistajan kotipaikalla olekaan merkitystä

Rekisteröinti paitsi yksilöi veneen ja omistussuhteet, laittaa myös kapuloita rattaisiin hälläväliä ”alustelulle”. Ajo- oikeus siis vain yli 15 vuotiailla  ja varusteitakin pitäisi olla ihan pakon edestä. Ja vaikkei olisi pakkokaan, niin johan sen sanoo maalais, anteeksi, meriläisjärkikin että tiettyä tavaraa kannattaa pitää följyssä. Kuka nyt lähtisi vesille ilman edes jonkunlaista airoa tai melaa saatikka ilman ankkuria. Ja onhan se ihan hölmöä jättää se ankkuriköysi rannalle. Tyhjennyspumppu tai jokin muu esine veden tyhjentämiseen. No niin tässä sitä taas ollaan märin varpain. Jokin muu esine ? Ämpäri, kahvimuki, luutturätti ? Yleisin varuste on kai kuitenkin sähköinen pilssipumppu. Toimii niin kauan kun sähköä riittää. Mitoitukseltaan taitavat ne vaan olla samaa tasoa kuin Old Höglundissakin. Kapasiteetti riittää sadeveden tai vannasputkesta hiljalleen tihkuvan veden poistoon. Suuremmissa vuodoissa saa jo pyöritellä peukaloitaan. Oli minulla aiemmissa veneissä muutama kartiopuutappi ja parin metrin muovipressun pala uitettavaksi karikontaktin tekemän reiän päälle. Puutapit on käteviä vesiletkuvuodoissa. No kyllähän sitä taas oltiin viisaana.
Voi tulenpalavaa kun meinasi tässä viisastellessa unohtua ne melkeinpä tärkeimmät vempeleet. Totta kai pitää olla sammutin, paitsi asetuksen mukaan avoperämoottoreissa sillä ei ole niin väliä. Mitenhän minusta tuntuu että puhun palturia, mutta näin oli ainakin vielä 15 vuotta sitten. Eihän vara venettä kaada, edes avovenettäkään. Että sammutin vaan mukaan.
Ja ne liivit, ne liivit. Helposti saatavilla ja koko porukalle. Eikä ihan minkälaiset liivit tahansa. Liivien kanssa ei saisi sitten ollenkaan hukkua. Sanoohan lakikin että sellaiset liivit että niiden kanssa pysyy pinnalla.
Jos olisin ollut kovin arka silloin kun painoin vielä 122 kg, niin en olisi uskaltautunut vesille lainkaan. Kaupasta kun ei löytynyt liivejä kuin 90 –110 kg asti. Nuorempana, silloin kun en vielä arastellut märkää ja vilua, oli meillä tapana kevätkesästä pulahtaa liivit päällä mereen. Sai mukavan tuntuman liivien kellutuskykyyn. Ei ehkä olisi hassumpi tapa etenkin perheen juniorimiehistölle tänäkään päivänä. Siis kesällä.

Se niistä pakollisista. Harrastuksensa eteen on kiva panostaa enemmänkin kuin on pakollista. Puuttuuhan tuosta edeltä vielä vaikka mitä. Totta kai pitää olla kiinnitysköysiä, lepuuttajia, korkin- ja säilyketölkin avaajia, lipputanko lippuineen. Navigointivälineet, loki, kompassi, kaikuluotain, sateliittinavigaattori, karttaplotteri ym. taitaa olla syytä jättää seuraavaan kertaan. Jospa pian päästäisiin vesille ja ihan oikeasti navigoimaan. Miksihän sitä muuten sanotaan merellä navigoimiseksi ja maalla suunnistamiseksi, tiedä häntä.
Tuosta aluksen lipusta vielä. Suomenlippu lienee ihan selvä asia. Seuroilla on oikeus myöntää seuran lipunkäyttöoikeus, mutta myös väärinkäytöksissä ottaa oikeus pois. Vene – pursiseuran lippu on periaatteessa passi ja vakuutus että lipun käyttäjän alus on kunnossa ja hän hallitsee hyvän merimiestavan.

Saas nähdä mistä ensiviikolla tuulee eli jos vaikka jo vesille.